Leyson, Leon: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus

Leon Leyson on 10-vuotias nuori juutalaispoika, joka elää onnellista ja huoletonta elämää Puolassa siihen saakka, että natsit valtaavat Puolan. Aluksi Leonin elämä hankaloituu omalla asuinalueellaan Krakovassa, kunnes heidät siirretään Krakovan laidalle rakennettuu gettoon asumaan... sieltä elämä kuljettaa Leonia leireille, kunnes lopulta Leonin isän työantaja Oskar Schindler ottaa koko perheen suojiinsa antamalla heille töitä tehtaastaan.

(wikipediasta lainattua Oskar Schindleristä: Oskar Schindler (28. huhtikuuta 1908 Zwittau, Määri, Itävalta-Unkari – 9. lokakuuta 1974 Hildesheim, Saksan liittotasavalta) olisaksalainen liike- ja teollisuusmies, joka tunnetaan ponnisteluistaan juutalaisten työntekijöidensä suojelemiseksi holokaustilta. Hän pelasti yli 1 100 juutalaista pitämällä heitä työssä ase- ja ampumatarviketehtaassaan, joka sijaitsi ensin Krakovassa ja sodan viime vaiheessa nykyisessä Tšekin tasavallassa.)


Leon on Schindlerin nuorin työntekijä, hän jopa joutuu käyttää puulaatikkoa korkkeenaan tehtaassa yltääkseen työskentelemään. Reipas ja nuori työntekijä jää kuitenkin johtajan mieleen ja myöhemmin Schindler pelastaa Leonin perheen varmalta kuolemalta. Vaikka Schindler olikin itse natsi, niin hän kuitenkin oli hyvin empaattinen ja tahtoi parhaansa mukaan auttaa ja suojella juutalaisia.

Kirja oli vaikuttava ja vaikeista elämänvaiheista huolimatta lohdullinen. Teksti oli helppoa ja nopeaa lukea. Suosittelen ehdottomasti!

Yossel, Samuel ja minä ryömimme piilopaikkaamme.

Meillä oli hädintuskin tilaa hengittää, kun yritimme pysyä

hiljaa ja liikkumatta odottaessamme.Vintillä

maatessani näin vain vajan lattian alapuolellamme.

En voinut tehdä muuta kuin kuunnella, kun huudot

ja laukaukset täyttivät ilman. Äänet voimistuivat tasaisesti

sotilaiden lähestyessä meidän asuinrakennustamme.

Saksanpaimenkoirat, joilla ihmisiä ajettiin ulos piiloista,

haukkuivat vihaisesti. Niiden taluttajat eivät piitanneet

armon aneluista, vaan tappoivat kyselemättä.

Peitin korvani, jotta saisin suljetuksi pois kiljaisut ja valitukset

ja huudot: "Älkää! Ei!"

Kuva lainattu www.tammi.fi

Kursivoitu teksti kirjasta

Simukka, Salla: Jäljellä

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Emmi, joka hakee paikkaansa maailmassa, joka on lähitulevaisuudessa. Koulussa oppilaat on jaoteltu eri osaamisalueidensa mukaan, mutta Emmi ei tunne mitään aluetta omakseen, joten hän on vuosia ollut jo ryhmässä nimeltä Potentiaalit. Emmi on vanhin potentiaali, hiljalleen muut nuoret löytävät omat osaamisalueensa, mutta hän ei. Emmi on yksinäinen ja päättää karata kotoa. Emmi pakkaa reppuunsa eväitä ja hiipii salaa tuttaviensa pihan perällä suojassa olevaan leikkimökkiin. Aamulla Emmi kömpii piilostaan ja huomaa maailman  muuttuneen yön aikana - kaikki muut ovat kadonneet ja Emmi on ihan yksin!

"Ehkä koko kaupunki oli evakuoitu. Tai koko Suomi. Miksi? 

Näin suureen toimenpiteeseen täytyi olla jokin suuri syy. 

Jonkin kamalan täytyi uhata kaupunkia. Mikä se voisi olla? Meteoriitti? 

Ydinlaskeuma? Sota? Maanjäristys? Happosade? Jokin tuhoeläinparvi? 

Ja milloin se jokin tulisi? Vai oliko se jo täällä? Vetikö hän tietämättään 

sisäänsä myrkyllistä ilmaa jokaisella hengenvedolla?

- Mitä mä teen? Emmi kuiskasi ääneen. 

Kysymys jäi leijumaan hiljaiseen ilmaan."

Kuva lainattu tammi.fi-sivustolta

Kursivoitu teksti kirjasta

Porvali, Mikko: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta

Tämä kirja oli I-HA-NA. Kirjassa oli novellimittaisia kertomuksia sotavuosilta. Mukaan mahtui sekä perinteisiä rakkaustarinoita että ystävyystarinoita sotakavereiden kesken. Kaikessa tässä kirjassa pystyi aistimaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka varmasti sotavuosina vallitsi. Tässä oli tarinoita sekä talvi- ja jatkosodasta että vapaussodan ajalta.

"Kirkkoon tuli lopulta kiire. Suomalaiset olivat rakentaneet 

Äänislinnaan laudoista puiset jalkakäytävät, jotka olivat erittäin liukkaita. 

Kirkkoa kohti kiiruhdettaessa Kauko kompastui jalkakäytävän lankunpäähän, jonka routa oli nostanut ylös. Pystyyn noustessaan Kauko tuijotti tiiviisti jalkoihinsa. 

Tällöin häneltä jäi huomaamatta - ja tervehtimättä - kaksi vastaan kävellyttä upseeria. 

Toinen upseereista tivasi, mihin korpraalilla oli niin kiire, ettei tervehtimään ehdi. 

He saivat vastauksen, että vihille tässä yritetään liukastella. Upseerit ymmärsivät yskän ja kannustivat pitämään kiirettä."

Kuva: lainattu atenakustannus.fi-sivulta

Kursivoitu teksti kirjata

Pättikangas, Eira: Kuinka monta iltaa

Kurikkalaisen kirjailijan uusin teos suorastaan huusi tarttumaan itseensä, eikä turhaan. Kirja imaisi jossain kohdin mukaansa niin, että sitä piti lukea aamupuuroa lapsille keittäessä ja työpaikalla ruokatunnilla. Tarina itsessään on kuin moni muukin Pättikankaan kirjan tarina, mutta jollain tavalla näihin vaan eläytyy mukaan. Ja oman lisämausteensa kirjaan antaa oma murre <3

Kirja kertoo pienen kylän ihmisistä 1950-luvulla. Kauppiaan tyttärestä Lillistä, joka on ihastunut myllärin poikaan Aksuun. Rakkauteen tulee kuitenkin ryppyjä, kun kesällä Aksu tuntuukin kadonneen tansseista ja Lillin isän kaupassakaan ei mies enää poikkea ostoksille. Toisaalla taas vanhapiika-ompelija Sannu alkaa pukeutua kesämekkoihin ja osallistuu jopa kylän kesäjuhlillekin. Myös kylän Taka-Mäkki taloa yksin asuva Tyyra alkaa miettiä vuosien yksinolon jälkeen olisiko sittenkin aika avioitua...?

"Tovin seisoskeltuaan Joonas käänsi taloille selkänsä

ja lähti raskain askelin kohti kylän laitaa.

Kävellessään hän ei enää ajatellut muuta, toivoi vain,

ettei tulisi koskaan perille. Sannun tupa mäen päällä

metsän keskellä oli pilkkopimeä ja hiljainen kuin hyljätty

luhtamaja. Polkupyörä oli seinustalla nojallaan

istuin kuurassa, mökin ulko-ovi oli lukossa."

Kuva: Kariston nettisivuilta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Outi on nelikymppinen nainen, jolla päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin. Hyvä ura televisiossa, kaksi ihanaa lasta - tyttö ja poika. Rakastava aviomies. Välillä Outia kuitenkin masentaa, varsinkin lasten syntymän jälkeen, mutta pian taas kaikki sujuvat. Vai sujuvatko? Välillä Outilla menee lujaa, liiankin lujaa. Välillä pelkkä sängystä nouseminen on liian raskasta.

Kirja oli hyvin todentuntuinen kuvaus elämästä, joka ei menekään kuten kiiltokuvamaisesta ulkokuoresta voisi kuvitella. Herättävä lukukokemus ja hyvä kirja, ei se aina menekään niin että otetaan vaan itseään niskasta kiinni...

"Sitten ei ollut mitään syytä nousta sängystä lainkaan. 

Minua ei tarvittu. En ollut olemassa. Oli vain loputon väsymys. 

Aaron vei Nellyn hoitoon aamuisin. Siitä tiesin, milloin oli aamu. 

En oikeastaan olisi halunnut tietää. 

Aamu pakottaisi päivään, olemaan jotakin."

Kuva lainattu: http://www.sets.fi/

Kursivoitu teksti kirjasta

Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys

"Hän tietää, että isännät eivät hänestä pidä, mutta miksipä heidän pitäisi? 

Ei häntä niitä varten ole tähän pitäjään palkattu. Vasta kun syrjäkylän 

paarmuskat ja saunamummut olivat parhaansa yrittäneet ja epäonnistuneet 

uuden elämän maailmaansaattamisessa, vasta silloin kun synnyttäjä oli 

päiviä kirkunut itsensä tajuttomaksi, alistuttiin välttämättömään ja noudettiin 

kylältä kätilö. Aina lähtiessään Maria tiesi, että synnytys olisi vaikea. 

Sitä varten hän oli."

Neljäntien risteys on sukukertomus. Tarina alkaa Mariasta, nuoresta kätilöstä, joka taistelee hankalien synnytysten kanssa ja hiljalleen alkaa saamaan työlleen sen ansaitsemaa arvostusta.

Tarina jatkuu Marian aviottoman tyttären Lahjan kertomuksella, joka sotaa pakenevana nuorena äitinä elää sotasankarimiehensä kanssa väljääntyneessä avioliitossa. Lahja kaipaa elämältään enemmän mitä se kykenee siinä tilanteessa hänelle antamaan. Myös sodasta palanneella Onnilla on omat, isot murheensa kannettavanaan, eikä avioelämä tunnu enää siltä, miltä se oli tuntunut aiemmin.

Vuosikymmeniä myöhemmin tarina siirtyy Lahjan miniään, Kaarinaan, joka yrittää saada sukutalon omanlaisekseen vahvan anopin tiukkojen mielipiteistä ja tavoista huolimatta. Hiljalleen pitkät lukot ihmissuhteissa avautuvat ja Kaarinakin ymmärtää anoppiaan paremmin.

"Perillä oli odottanut anoppi, mustiin pukeutunut laiha nainen. 

Hän oli mittaillut Kaarinaa päästä jalkoihin, ennen kuin oli ojentanut kätensä ja 

esitellyt koko nimellä. Johannekselle ei anoppi ollut sanonut mitään."

Kuva: www.wsoy.fi

Kursivoidut tekstit lainattu kirjasta

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Avioliittosimulaattori ei pitkää aikaa yöpöydän reunalla keikkunut, sillä kirja oli mukava, helppo ja nopea lukea. Se oli kuin Maajussille morsian kansien välissä :) Tykkäsin kovasti!

Kirjan päähenkilöt ovat puhelias, vilkas ja iloinen itäsuomalainen Aino sekä varsinaissuomalainen, vähän hiljaisempi Jussi. Pari rakastuu ja kesällä Aino muuttaa Jussin kotitilalle kuukauden "koeajalle", jossa asuu miehen itsensä lisäksi tämän isä, setä sekä pikkuveli. Ensimmäinen konflikti on kielimuuri - Jussin kotitalon pihalla Aino kohtaa ensimmäisenä vanhan miehehen, joka sanoo "uggoloi"... mitä se tarkoittaa? Kuka tuo mies on? 

Eikä vaikeudet lopu siihenkään, kirja on tulvillaan erilaisia tilanteita, joissa tavat ja persoonat kohtaavat.

"-Häh?

Unto katsoo minua. Se varmaan luulee, että en halua laittaa 

sitä mitä ikinä se pyysi  minua laittamaan.

-Ni laittasik sää, ei sil ny nii kiiru ole.

-Niin millä?

- No tol trekolil.

Tre-siis-millä?!?

-Nyt mie Unto pelkään et myö ei ymmärretä toisiamme."

Kuva: www.tammi.fi-sivustolta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta