Pättikangas, Eira: Kuinka monta iltaa

Kurikkalaisen kirjailijan uusin teos suorastaan huusi tarttumaan itseensä, eikä turhaan. Kirja imaisi jossain kohdin mukaansa niin, että sitä piti lukea aamupuuroa lapsille keittäessä ja työpaikalla ruokatunnilla. Tarina itsessään on kuin moni muukin Pättikankaan kirjan tarina, mutta jollain tavalla näihin vaan eläytyy mukaan. Ja oman lisämausteensa kirjaan antaa oma murre <3

Kirja kertoo pienen kylän ihmisistä 1950-luvulla. Kauppiaan tyttärestä Lillistä, joka on ihastunut myllärin poikaan Aksuun. Rakkauteen tulee kuitenkin ryppyjä, kun kesällä Aksu tuntuukin kadonneen tansseista ja Lillin isän kaupassakaan ei mies enää poikkea ostoksille. Toisaalla taas vanhapiika-ompelija Sannu alkaa pukeutua kesämekkoihin ja osallistuu jopa kylän kesäjuhlillekin. Myös kylän Taka-Mäkki taloa yksin asuva Tyyra alkaa miettiä vuosien yksinolon jälkeen olisiko sittenkin aika avioitua...?

"Tovin seisoskeltuaan Joonas käänsi taloille selkänsä

ja lähti raskain askelin kohti kylän laitaa.

Kävellessään hän ei enää ajatellut muuta, toivoi vain,

ettei tulisi koskaan perille. Sannun tupa mäen päällä

metsän keskellä oli pilkkopimeä ja hiljainen kuin hyljätty

luhtamaja. Polkupyörä oli seinustalla nojallaan

istuin kuurassa, mökin ulko-ovi oli lukossa."

Kuva: Kariston nettisivuilta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta