Useita vuosia myöhemmin samaa sukutilaa emännöi Elsin vanhin tytär Asta. Asta on erakoitunut ja erikoinen ihminen. Hän on olemuksellaan ja käytöksellään karkottanut muut sukulaiset kauaksi, mutta ainoana läheisenä hänellä on pääkaupunkiseudulla asuva poika, joka hänkin tulee esittelemään äidilleen morsianehdokasta, Teresaa. Kuten arvata saattaa, ehdokas ei ole Astalle mieleinen...
Myös Roopen serkku Riikka tuntee Teresan, eikä nainen ole suosiossa hänellekään. Riikka on runoilija, joka kirjoittaa synkkiä ja vihaisia runoja, jotka kumpuavat hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
"Elsi tunsi olonsa niin petetyksi, että vaikka Anna ja äiti halasivat
ja käskivät nukkua ja syödä ja juoda Meerin panemaa kaljaa että tulisi maitoa
, hän vain nikotteli eikä pystynyt enää pidättämään.
Syreenin paljaat oksat löivät ikkunaan, omenat - ne mädät! - oli kerätty pois,
säkissä oli ollut lantaa. Hän parkui ääneensä, kun autot lipuivat kuusten lomaan.
- Mitä te siinä katsotte? Hän huusi Lyydille ja Ainolle ja sitten hän vain itki."
Kuva: WSOY:n nettisivulta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta
Tavallaan mä itse pidin tästä kirjasta, mutta toisaalta henkilöhahmoja oli NIIN paljon, että piti olla todella tarkkana kenen tarinaa lukee ja välillä tuntui että olisi pitänyt piirtää sukupuu kuka on kenellekin tytär ja sisko ja anoppi jne. Tykkäsin silti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti