Kerran isä ottaa heidät mukaansa matkatessaan kävellen pitkän matkan Kabuliin. Sisarukset lähtevät innoissaan isän mukaan, kun eivät tiedä että perillä heidän tiensä tulisivat eroamaan - kenties lopuillisesti?
"En koskaan unohda sitä äkillistä, kaaoottista tunnekuohua.
Pari retkotti olallani, rimpuili paniikissa ja kirkui Abdollah, Abollah,
kun vein hänet pois. Abdullah huusi sisarensa nimeä ja yritti työntyä isänsä ohitse.
Nilan silmät olivat laajenneet ja hän oli painanut kädet suulleen ehkä
tukahduttaakseen oman huutonsa. Se painaa mieltäni.
Kuva: luekirja.fi-sivulta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta
Mä itse pidin tästä kirjasta hurjan paljon. Olen myös lukenut aiemman kirjan "Tuhat loistavaa aurinkoa", mikä oli myös todella hyvä kirja. Ystäväni piti parhaana tämän kirjailijan Leijapoika-kirjaa, joka kyllä taitaa ehdottomasti päätyä mun lukulistalleni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti