Tetzer, Lisa: Musta veljeskunta I

Kirja kertoo 1830-luvun Sveitsistä ja Italiasta. Päähenkilö on 13-vuotias Giorgio, joka asuu perheensä kanssa pienessä kylässä. Perhe on köyhä, mutta isä ei suostu myymään omaa poikaansa maakunnassa kiertävälle arpinaamaiselle miehelle, joka kuljettaa nuoria poikia Milanoon töihin. Mies povaa epäonnea miehen perheelle ja lupaa tulla vuoden kuluttua uudelleen. Kun vuosi on kulunut, on perhe huomattavasti köyhtynyt ja pisteenä iin päällä on onnettomuus, jossa perheen äiti mursi jalkansa. Isällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä oma poikansa puoleksi vuodeksi työhön nokipojaksi Milanoon.

Matka Milanoon ei ole helppo ja parikymmenpäisestä poikalaumasta säilyy hengissä vain muutama. Lopulta pojat pääsevät Milanoon ja alkavat työnsä - kiipeävät nokisiin savupiippuihin milloin kiinnittämään irronneita tiiliä ja milloin putsailemaan pois linnunpesiä. Työ on raskasta ja vaarallista, elinolot nuohoojamestareiden kodeissa ovat surkeat - Giorgio suljetaan yöksi häkkiin karkaamisen pelossa ja ruokaa hän ei saa juuri lainkaan. Nuohoojamestarin poika Anselmo on ottanut Giorgion silmätikukseen ja aiheuttaa katutappeluiden lisäksi muitakin harmeja, mm. varkaussyytöksen. Valopilkkuna Giorgiolla on kuitenkin mestarin sairas tytär Angeletta, joka on ainoa Giorgion puolustaja.

"Avaa ovi"! huusi Giorgio raivoissaan. "Ha ha!" nauroi Anselmo. Samassa Anselmon äiti tuli keittiöstä. "Etkö sinä osaa olla hiljaa!" hän ärähti. "Siellä sinä olet ja siellä sinä pysyt! Siellä ovat muutkin nokipojat nukkuneet. Häkki on sitä varten, ettei kukaan teistä pääsisi juoksemaan karkuun. Vai luuletko sinä, että mieheni olisi turhan takia maksanut kahdeksankymmentäkaksi liiraansa! Pane muuten mieleesi, että kadulle tai pihalle sinä et iltaisin mene." Hän nauroi raa'asti. "Linnuilta leikataan siivet, koiranpenikat kytketään ketjuunsa, sinunlaisesi maankiertäjät teljetään iltaisin koppiin." Sitten hän tarttui Anselmon käteen. "Mennään nyt, poika!" Molemmat palasivat keittiöön

Giorgio oli niin epätoivoinen että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän ei voinut juuri liikkuakaan tuossa ahtaassa tilassa. Kaikkialla hän töytäsi johonkin. Hän istahti rikkinäiseen tuoliin, mutta siinä ei voinut edes istuen olla suorassa. Hän otti säkin ja yritti paneutua sen päälle pitkäkseen. Mutta säkki oli niin tupaten täynnä, että hän vierähti siltä aina alas. Kaiken lisäksi hän tunsi huikaisevaa nälkää."

Sivuja: 207

Kustantaja: WSOY, 1975 

Kuva lainattu huuto.net-sivulta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta