"Yritin taas soittaa lapsille. Ei taaskaan vastausta. Viimein
Paige soitti ilmoittaakseen, että he olivat saapuneet kotiin
myöhään eilisiltana, koska heidän lentonsa oli viivästynyt.
'Saanko puhua lasten kanssa?', kysyin.
'Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa. Tämä on
'Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa. Tämä on
todella vaikeaa myös heille.'
Zach itki taustalla : 'Minä... haluun... äitin! Minä...
haluun... äitin!"
(Teksti lainatut kirjasta)
(Teksti lainatut kirjasta)
Ella ja Joe ovat olleet yhdessä kolme vuotta, he ovat naimisissa ja umpirakastuneita. Heidän perheeseensä kuuluu lisäksi Annie ja Zach, Joen kaksi lasta aiemmasta liitosta. Lasten äiti lähti Zachin ollessa ihan vauva, eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut.
Eräänä kauheana päivänä Ella saa kuulla Joen huuhtoutuneen mereen ja kuolleen. Elämä romahtaa. Koko suku suree perheen kanssa, koko pieni kyläyhteisö on suunniltaan. Mutta pahempaa on tulossa: lasten biologinen äiti Paige ilmoittaa olemassaolostaan ja tahtoo lapset. Onko äitipuolella mitään oikeuksia? Voiko lasten elämä mennä täysin uusiksi isättömänä, heille entuudestaan oudon äidin kanssa? Mitä kamalaa täytyy tapahtua, ennen kuin lapsista taistelevat äidit näkevät tekojensa ja omien halujensa seuraukset?
Aivan järkyttävän hyvä kirja. Ehdottomasti paras pitkään aikaan. Tosin kannattaa varustautua ainakin nenäliinoilla - karkkipussikin on hyvä seuralainen tämän kirjan kanssa. Ja tämä kannattaa lukea ilman miespuolisen seuran läsnäoloa, sillä itku tulee takuulla <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti