Markus Järn on soturi, joka retkillään lähettää erään juoksupojistaan hakemaan hänelle viihdykettä läheisestä kylästä. Poika tuo väärän naisen - läheisellä lammella uintiretkellään olevan suurtalollisen nuoren tyttären, Illianan. Markus ymmärtää, että tämä nainen ei sovi viihdykkeeksi hänelle ja lähtee palauttamaan tyttöä kotiinsa. Tytön maine on kuitenkin jo saanut kolhun, eikä perheen mielestä jo etukäteen sovittu avioliitto kylän oman pojan Axelin kanssa voikaan toteutua. Illiana joutuu tahtomattaan naimisiin tämän karskin ja röyhkeän soturin, Markuksen, kanssa. Miten tällä tavalla alkaneesta avioliitosta voi seurata mitään hyvää?
"Teidän majesteettinne", Illiana sanoi ja niiasi kuninkaalle,
ennen kuin tervehti vanhempiaan. Hänen isänsä näytti ankaralta,
mutta äidin kasvot olivat tyhjät, ja oli mahdotonta arvata mitä oli
päätetty Illianan tarkoituksena oli ollut pysyä arvokkaana ja kuuliaisena,
mutta hän alkoi vapista tajutessaan koko tulevaisuutensa
riippuvan siitä, mitä kohta sanottaisiin.
"Asia on päätetty", hänen isänsä sanoi. "Menette
naimisiin huomenna."
Vanhemmat istuivat suoraselkäisinä, silmät vailla myötätuntoa,
ja jokin murtui Illianan sisimmässä.
Ilman arvokkuuta tai mitään muutakaan hän lankesi polvilleen.
Hänen vaaleanharmaa hameensa hulmahti kohti lattiaa.
"En ole koskaan rukoillut teiltä mitään, mutta nyt
rukoilen polvillani. Isä kiltti, älkää pakottako minua hänelle."
Teksti lainattu kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti